Moni on varmasti huomannut, kuinka jopa hyvää tarkoittavat keskustelut saattavat päätyä riitaan. Erityisesti tämä pätee, kun kyseessä ovat hyvin vaikeat aiheet, joista keskustelu on ristiriitaista: lihateollisuus, ilmastonmuutos, planeetan hyvinvointi. Kerron nopeasti, että itse lähestyn asioita uteliaasti. Olen lukenut uteliaisuuttani kirjan ilmastonmuutosta vastaan, sekä kirjoja sen puolesta.
Pyrin siihen, että en tyrkytä kenellekään ajatuksiani, syyllistä ketään ruokailutottumuksistaan tai lähesty ihmisiä vihamielisesti. Kaikesta tästä huolimatta näissä keskusteluissa olen päätynyt eniten kärkkääseeen, negatiiviseen ilmapiiriin. Välttelen konflikteja, joten poistun paikalta toteamalla, että en halua riidellä. Monesti on käynyt hassusti niin, että minun kimppuun on hyökätty, kun minä en ole itse ollut hyökkäämässä kenenkään kimppuun.
Mistä tämä johtuu?
- Mustavalkoisuus ja tapa olla ajattelematta kriittisesti
Maailma tuntuu olevan mustavalkoista. Ihmiset ovat tottuneet ajattelemaan vastakkain kahta ääripäätä, jolloin opettavalle ajatusten jakamiselle ei ole sijaa. Asioiden, ihmisten ja ajatusmaailman jakaminen kahtia ei toimi, ei nyt eikä tulevaisuudessa. Me/he ajattelu ei vie kehitystä, keskustelua tai ratkaisuja mihinkään.
Mustavalkoisuudessa harmaan sävyille ei ole tilaa. Kuten yllä kirjoitin, moni ystävällisesti aloitettu keskustelu päätyy riitaan käsittämättömän nopeasti. Eikä se johdu vain netin trolleista tai anonyymista huutelusta. Taistelu siitä, kuka on oikeassa ja kuka on väärässä, ei missään tilanteissa vie minkäänlaisia ihmissuhteita eteenpäin.
Sen sijaan, että näkisit asioiden olevan jyrkästi mustavalkoisia ja kategorioisit ne hyvä/paha, voisitko kehittää ajatteluasi?
Sillä me voimme päätyä maailmaan, jossa on mahdollista, että kaikesta seuraa hyvää, ja se voi olla jopa todennäköistä. Jotta tämä on mahdollista, täytyy osata ajatella kriittisesti ja haastaa itseään. Onko mahdollista että oma tarina on osittain oikea, osittain väärä, tai kokonaan itsemme ja ajattelutottumustemme sepittämä?
Onko mahdollista ajatella niinkin radikaalisti, että ehkä lihateollisuuden pienentäminen toisi jotain älyttömän hyvää meille kaikille? Menikö tunteisiin? Hyvä, oppimisen paikka: kyseenalaista itseäsi. Mistä vääristyneet, negatiiviset ajatukset tulevat, ja ovatko ne totta? Mitä tietoa olet hakenut tukemaan ajatuksiasi? Ovatko ne kuultuja kavereilta, luettuja Iltalehdestä, Googletettuja? “Make ja Pena eivät ainakaan näe asiaa näin”, ohjaako sinua siis ryhmäajattelu?
Ota huomioon, että tarjolla olevien lähteiden taso vaihtelee suuresti. Lisa Mosconin mukaan hakurobotit löysivät 127 miljoonaa lähdettä, joissa rasvan prosentuaalinen osuus aivoista oli ilmoitettu virheellisellä tavalla. 127 miljoonaa lähdettä perustelemaan väärää tietoa! (Kirjasta Ruoka, Ilmasto ja Terveys – Risto Isomäki)
Kuvittele, kuinka monta samanlaista virheellistä väitettä on ravinnosta, joka on aiheista ehkä kiistellyin! “Maken ja Penan kanssa googletettiin, ja tultiin siihen tulokseen, että lihateollisuus ei mitenkään ole yhteydessä ilmastonmuutokseen. Sitä tukee 50 miljoonaa lähdettä.” Heitin hatusta, mutta se on fakta, että ravinnosta löytyy miljoonia lähteitä väärää tietoa. Kun väärää tietoa on jo itsessään niin paljon, jokaisen tulisi olla kriittinen väitteissään, etenkin jos mennään kohti riitelyä ja vastakkainasettelua.
Jokaisen olisi siis hyvin nöyrästi ymmärrettävä, että maailma ei ole likimainkaan mustavalkoinen tai kahden kategorian ääripää. Nöyryyttä vaatii myös ihan oikeasti se, että ymmärtää etteivät Make ja Pena ehkä ole luotettavampia lähteitä. Eikä välttämättä Marttakaan.
- Yleistäminen muutaman huonon keskustelun pohjalta
Luultavasti moni on kokenut liiallista syyllistämistä omista valinnoistaan, joka ei tietenkään tunnu hyvälle. Tilanteet, joissa jopa heitetään porukasta ulos, ellet usko samaan ajatukseen, ovat kauheita. Jos on jatkuvasti joutunut käymään taisteluja tiettyjen aihepiirien ympärillä, defenssit heräävät aina kun niistä keskustellaan. Tiedän tämän henkilökohtaisesti, sillä tiettyjen ihmisten kanssa on parempi pysyä hiljaa. Onko tämä oikein? Ei, sillä en haluaisi riidellä, vaan olen utelias keskustelemaan.
On totta, että ääripäistä löytyy ihmisiä jotka ottavat asiat erittäin henkilökohtaisesti ja jopa ilkeästi tuputtavat valintojaan muille. On myös totta, että jokaisella tulisi olla sen verran emotionaalista älykkyyttä, että osaa erottaa nämä ihmiset heistä, jotka vain haluavat keskustella. Tämä sama ajatusmalli toimii muuten parisuhteissa: mitään hyvää ei synny jos kaadat entisten keskustelujen tai kokemusten lantakasan toisten päälle.
Yleistäminen, stereotypisointi ja kategorisointi johtavat maailmaan, jossa jatkuvasti taistellaan. Ei ehkä miekkojen ja kirveiden kanssa, mutta ajatusten ja uskomusten kanssa. Yleistetään porukka X olemaan väärässä, inhottavia ja ilkeitä sekä täysin samanlaisia käytökseltään mutta meistä täysin poikkeavia, ja kappas vain, meillä on nyt ryhmä jota vihata. Ryhmä, jonka edustama yksilö ei voi enää sanoa sanaa liha ennen kuin hänen kimppuun hyökätään. Tämä toimii toisinkin päin. Moni vannoutunut vegaani on ilkeä niille, jotka eivät ole kuten hän.
On siis aivan järkevää epäillä, että lihateollisuuden vähentäminen luo jotain todella hyvää, eikä vain vie pois. Yhtälailla on järkevää pohtia, voiko liiallinen lihansyönti olla hyväksi terveydellä. Siinä samalla voi pohtia, onko kasvissyönti ainoa oikea vaihtoehto. Seuraavaksi voi katsoa peilistä ja kysyä, “Mihin nykyinen ruokavalioni minua vie? Tekeekö se oloni energiseksi ja hyväksi?”, oli ruokavalio sitten ihan mikä tahansa.
Kyse on ratkaisuista, ei mustavalkoisesta, henkilökohtaisesta hyvä/paha taistelusta. Olen nimittäin kohdannut ihmisiä, jotka kynsin hampain pitävät kiinni tietystä ruokavaliosta, ja voivat pahoin. Silminnähden. Suolan määrä turvottaa, epäsäännöllinen ruokailurytmi saa syömään liikaa ja liian rasvaisesti sekä ravinto on yksipuolista. Onko tämä optimaali? Vaikka se tukisi jotain omaa ajattelumallia, onko se optimaali?
Minulla ei ole mitään oikeutta sanoa kenellekään, mitä kenenkin tulee syödä. Minulla, eikä muuten monilla muillakaan, ole oikeutta astua yksilön henkilökohtaiselle reviirille. Annan tutkijoiden ja itseäni viisaampien ihmisten tehdä näin.
Ääripäiden tulisi huomioida, etteivät ihmiset muutu kritisoimalla. On myös tutkimuksia, tai siis ainakin tämä oma tutkimukseni (erittäin validi ja luotettava), että harva jaksaa jutella ihmisille, jotka ottavat kaiken henkilökohtaisesti ja hyökkäävät. Harmaan sävyjä, kärsivällisyyttä ja emotionaalista älykkyyttä, hyvät ihmiset.
Kukaan kun ei varmuudella tiedä, mikä johtaa mihinkin. Kokeilemalla erilaista ruokavaliota saatat löytää energiasi uudelleen. Keskustelemalla erilaisten ihmisten kanssa järkevästi ymmärryksesi lisääntyy. Ilmastonmuutoksen lopullisia seurauksia on varmuudella vaikea sanoa. On ihan fiksua olla hiukan entistä kriittisempi itseä kohtaan:
entä jos kaikesta seuraisi jotain todella paljon parempaa, ja olisi viisaampa etsiä ratkaisuja kuin taistella siitä, kuka on oikeassa?
Pintahengitys 